Hyme

Ekana me mentiin mutkikasta mäkeä alas auton kyydissä. Mun piti ohjata. Yhtäkkiä se muuttuikin Ibrahimin autoksi ja Ibrahim ohjasi sitä, kun oli päästy alas. Siellä oli paljon gambialaisia kyydissä. Siellä maassa kaikki jotka puhu, puhu suomea, Fatu-tyttö kertoo unestaan äidilleen Irenelle.
Olenko minä näin valkoinen, kauhistuu Irene nähdessään peilistä kalpean naaman ja hapsottavan paviaanin harjan.
Äidillä on identiteettikriisi, summaa Fatu veljelleen Talbolle. Semmonen, ettei tiedä mikä on.
Hymeessä pohditaan kuulumisten ja kuulemisen kysymyksiä Suomessa ja Gambiassa työskentelevien tutkijoiden ja kirjoittajien Irenen ja Mirjan sekä heidän lastensa näkökulmista. Kirja keskittyy naiseuden ja äititytär-suhteiden rakentumiseen erilaisissa konteksteissa. Gambialaisen ja suomalaisen arjen kuvaamisen lomassa keskustellaan arvoista, ideologioista, uskonnoista ja henkilökohtaisista kokemuksista. Henkilöt liikkuvat moniulotteisissa kulttuurisissa tiloissa ja hapuilevat paikantumisiaan globalisoituvan maailman viidakoissa. Teosta voi myös lukea perinteisen etnografisen (nais)tutkimuksen problematisointina.