Jääpeilin vanki

Hannu Hirvosen Jääpeilin vanki ammentaa viktoriaanisen lastenkirjallisuuden nonsensesta.
(...)
Hirvosen saturomaanin järjenvastaisessa, absurdissa dialogissa kajastelee selkeästi tunnistettavana Lewis Carrollin Liisan seikkailut ihmemaassa.
Sympaattisten ja kieroilevien eläinten kuvaus tuo mieleen myös Kenneth Grahamen Kaislikossa suhisee -eläinsadun ja H. C. Andersenin sadun Peukaloliisa.

Salli-tyttö on isoveljensä kanssa meren jäällä luistelemassa ja ajautuu virtapaikkaan.
(...)
Nimenomaan rohkea nonsense-elementtien hyödyntäminen tekee Jääpeilin vangista erityisen mieleenjäävän lukuelämyksen.
(...)
Johanna Taskinen on taiteen maisteri ja ammattikorkeakoulusta valmistunut kuvataiteilija. Hän on Kuvittajat ry:n jäsen ja saanut yhdistykseltä apurahan Hirvosen saturomaanin kuvitustyöhön.

Taskisen mustavalkoinen, ääriviivoiltaan jykevä kuvitus levittäytyy poikkeuksetta koko sivulle. Tarinan keskushenkilöiden sijasta hän on valinnut kuviinsa enemmän koristeellisia vedenalaisia kasvustoja.
(...)
Taitto on rivitykseltään miellyttävän väljää ja kappaleiden väliin on jätetty tilaa. Siksi Jääpelin vanki sopiikin hyvin hiljattain sujuvan lukutaidon omaksuneen lapsen itse lukemaksi.

Salli on vauhdikas tyttö, jonka mielikuvitus lähtee helposti lentoon ja vie hänet uskomattomiin seikkailuihin. Niin käy turkulaisen Hannu Hirvosen kirjoittamassa uudessa lasten fantasiaromaanissa Jääpeilin vanki. Sallin ja hänen veljensä Villen luisteluretki saa yllättävän käänteen, jonka jälkeen kaikki on hetkessä toisin. Tutusta ja turvallisesta jää muistuttamaan vain mummon rakkaudella lapsenlapselleen kutoma pitkä punainen kaulaliina.

Salli tutustuu maailmaan, jota hallitsee suuri ja mahtava konna. Sen mahtavassa valtakunnassa ahneus on voimaa, kyyneleet timantteja ja onnettomuudet rikkauden lähde. Jos haluat tietää, miten Salli pärjää itseriittoisen kuningassammakon ja tämän monia lajeja edustavien alamaisten kanssa, hyppää rohkeasti mukaan tapahtumientäyteiseen ja jännittävään seikkailuun. Tarinan edetessä selviää sekin, miksi kaukana siintävästä Airistosta ei saa edes puhua.

Jääpeilin vanki on tarina ystävyydestä ja erilaisuuden voimasta. Kukaan ei selviä kaikesta yksin, ja kaikki ovat arvokkaita, eivätkä suurimmat rikkaudet ole rahassa mitattavissa. Näin voisi tiivistää tämän mielikuvitusta ruokkivan ja kielellisesti värikkään fantasiakertomuksen syvällisen sanoman. Kirjan hienosta mustavalkokuvituksesta vastaa kuopiolainen kuvataiteilija Johanna Taskinen.

Kirjaa voi suositella etenkin vilkkaan mielikuvituksen omaaville ja seikkailunnälkäisille lapsille. Tänään vietetään jälleen Satupäivää, joten tässä mainio lukuvinkki sunnuntain viettoon. Siksi halusinkin julkaista tämän postauksen juuri nyt. Kiitos kirjailijalle saamastani arvostelukappaleesta. Oli varsin virkistävää hypätä välillä itselleen vieraamman kirjallisuusgenren pariin.

Juonen tasolla tarinasta löytyy paljonkin vaikutteita parhaasta mahdollisesta satuklassikosta. Sallin kokemukset sammakkokuninkaan hovissa tuovat väistämättä mieleen samanikäisen Liisa-tytön seikkailut ihmemaassa, vaikka mistään kopiomatkasa ei suinkaan ole kyse.
Mutta oudon vierailun takana häilyy tässäkin tumma pohjavire, joka muistuttaa todellisuudesta: ongelmallisista ihmissuhteista koulussa sekä surullisista tapahtumista perhepiirissä.
Kuvittaja Johanna Taskinen käyttää rohkeasti mustaa väriä, mikä vahvistaa tunnelmaa entisestään.
Ja aivan pakko on myös vinkata, että itsetyytyväinen ja hoviväen suuresti pelkäämä rupikonna on tavattoman hyvä suustaan, vaikka Salli ei sen eläimellisen villiä vitsailua juuri arvostakaan.