Vuonna 1995 UNESCO julisti päivän viralliseksi Maailman kirjan ja tekijänoikeuden päiväksi: Kirjat ansaitsevat erityisen päivänsä, jolloin niitä juhlitaan vapauden, yhteenkuuluvuuden ja rauhan symboleina.
Arvonta: Voita kirjoja lahjaksi ja itsellesi
Kirjan ja ruusun päivänä voi ystäviä ja läheisiä muistaa kirjalla: mahdollisuus tutustua uuteen maailmaan on mitä mainioin lahja tärkeälle ihmiselle. Juuri kirjallisuuden jakamisen arvo on se, mitä haluamme tänä vuonna nostaa esiin Kirjan ja ruusun päivänä ja siksi kehotamme kaikkia BoD-kirjailijoita kertomaan kommenttiosastossa:
Mikä on tärkein lahjaksi saamasi kirja ja miksi?
Arvomme kaikkien vastanneiden kesken paketin, joka sisältää
- 10 kpl omaa kirjaa lahjoitettavaksi ystäville ja läheisille
- Kirjapaketin, jonka BoD lahjoittaa kirjailijalle luettavaksi
Osallistut julkaisemalla vastauksen yllä olevaan kysymykseen kommenttina tähän blogiartikkeliin 30.4. mennessä.
Harry Potterit koska niiden takia sitten kiinnostuin lukemisesta ja halusin itsekin kirjoittaa.
Sain äidiltäni nuorena lahjaksi Axel Fredenholmin kirjan Näin olen kuullut. Siinä on uskomattoman kaunista ja syväluotaavaa elämänfilosofiaa. Se kirja on vaikuttanut ajatteluuni ja maailmankatsomukseeni rakkaudellisella ja ravitsevalla tavalla. Se on avannut minulle tietä henkisyyteen ja elämän ymmärtämiseen matkana, jossa kasvamme ja opimme koko ajan.
Tärkein lahjaksi saamani kirja on Hannele Huovin Salaperäinen rasia -runokirja, jonka sain seitsemänvuotiaana. Osaan edelleen runot ulkoa, ja nyt luen runoja omalle 6-vuitiaalle tyttärelleni, joka näyttää rakastavan runoja yhtä paljon kuin minä.
Kyllä se oli lasten kirja Valkoinen kivi, Gunnel Linden. Siitä alkoi kiinnostukseni kirjoihin. Olin n. 10 vuotias. Lukemaan olin oppinut jo 4 vuoden iässä. Valkoinen kivi oli kirjahyllyni ensimmäinen ”oma kirja”. Sain itse sen valita kirjakaupan hyllyiltä. Se on kunniapaikalla vieläkin.
Astrid Lindgren: Peppi Pitkätossu
Opin lukemaan 4-vuotiaana ja sain kirjan lahjaksi kummisedältäni. Luin kirjan monta kertaa ja osasin sanoa Pepin koko nimen ulkoa. Kirjan hahmo kiehtoi minua suunnattomasti, koska opin itsekin ajattelemaan ja itsenäistymään varhain. Seikkailut Huvikummussa apinan ja hevosen kanssa ja leikit Tommin ja Annikan kanssa veivät mennessään, sillä ne olivat mielikuvitusellisesti rikkaita ja riemastuttavia.
100 dikter av Hjalmar Gullberg, jonka sain valmistuttuani ylioppilaaksi. Gullbergin runot ovat olleet matkaseuraani jo yli 30 vuotta, ja tämä eletty aika on auttanut ymmärtämään niiden todellisen syvyyden.
aarne haapakosken purppurantekijä.
se kirja innoitti minut lukemaan lisää historiallisia teoksia mm sinuhe egytiläisen, quo vadis sekä monia muita.
Edith Södergran, Runoja.
Sain kirjan nuorena aikuisena sisareltani joululahjaksi ja se oli iso iloinen yllätys. Olin melko hiljattain tutustunut ja ihastunut Södergranin runouteen. Yleensä tuon ikäisenä joululahjat eivät tuottaneet enää suurta iloa, mutta muistan, kuinka todellla onnellinen olin saatuani tuon lempirunoilijani runoja sisältävän teoksen.
Raamattu. Sieltä löytyi elämän tarkoitus.
Reino Lauanne ”Sysijärven poliisi”. Kirja kertoo upean peitellysti ainutlaatuisesta suhteesta kotiseutuun.
Raamattu, kaikkien kirjojen esiäiti. Hyvä esimerkki kaikille kirjailjoille levikin tehokkuudesta!
SIELTÄ SE TOSIAAN LÖYTYY!
Totisesti!
Tärkein kirjani ikinä on käsin tehty, silloisen tulevan miniäni minulle jouluksi lahjoittama kuvakirja , johon hän oli etsinyt runoja, mietelauseita, sekä jokaiseen sopivan kuvan.
Itse kirja kansineen on käsin tehtyä paperia, eli jo sinänsä upea. Tuo nuori nainen ei silloin vielä edes tuntenut poikaani, mutta tapasi myöhemmin ja nyt he ovat olleet pian 15 vuotta avioliitossa. Sain ihanimman miniän ja poikani löysi rakkauden. Siksi tuo kirja on tärkeä, sillä se kertoo kaiken tuon, kun sen avaqan ja sitä selaan.
Vielä viattomana maalaistyttönä sain kummitädiltä lahjaksi Aila Meriluodon kirjan minua viisi vuotta vanhempien nuorten elämästä suurkaupungissa. Sitä lukiessa puna nousi poskille, häveliäisyyttä se oli, mitä isä ja äiti sanoisivat, jos tietäisivät tästä. Luulin, että heidän nuoruutensa oli miltä heidän elämänsä näytti, työtä, kurinalaisuutta ja hyväntahtoisuutta, ei kokeiluja, ei notkahduksia. Kirja avasi minulle kutkuttavuutta ja kovuutta, kaikkea mitä ilmeisesti minua kodin ulkopuolella odotti. Siihen oli valmistauduttava, se pelotti ja kiinnosti. Siitä lähtien etsin kirjastosta kirjoja, joista kodin suojassa saatoin etsiä selviytymiskeinoja tulevaan.
Jukka Viikilän ”Akvarelleja Engelin kaupungista” edellisjouluna oli todella iso positiivinen yllätys. Kaunis kirja.
Jack Kerouac : On The Road
Olin 14v. ja sain sen isosiskolta lahjaksi. Luin sen läpi sanakirjan avulla ja sen jälkeen olen lukenut suurimman osan kirjoista englanniksi.
W. B. Yeatsin Runoja, Aale Tynnin toimittama ja suomentama valikoima. Se avasi tieni runouteen, tekstin kääntämisen ja tulkinnan taitoon, Irlannin suuren kirjailijan maailmaan, Innisfreen järvisaarelle ja Sligon rannikkomaisemiin. Se on kulkenut vuosikymmeniä matkakumppaninani.
Heilalan,Kalastajan tuli. Sain isältä joululahjaksi.1969.Nykyisin kerään eräkirjoja. Em.kirja kertoo synnyinseudultani.Myös esikoisteokseni kertoo samoilta seuduilta.
Pikku Prinssi.
Lohduttavaa luettavaa haudattuani kolmiviikkoisen poikani, jonka pieni elämä päättyi äitienpäivän aamuna.
J. Messeniuksen ”Suomen, Liivinmaan ja Kuurinmaan vaiheita” (kirjoitettu 1600-luvulla.)
Kirja on kiintoisa, koska se kertoo Suomen historian, jota ei pidetä totena.
Paras lahjani on tyttäreltäni saatu Lukupäiväkirja 2005.
Siihen olen merkinnyt kaikki lukemani, saamani ja ostamani teokset. Se on kannustanut lukemaan enemmän. Toiminut vinkkinä palata aiemmin lukemaani uudestaan. Se myös antaa peilipintaa siihen, kuinka itseä kiinnostavat sisällöt ovat muuttuneet ja kuinka eri aikoina sama teos voi herättää erilaisia ajatuksia.
”Käytöksen kultainen kirja”. Se on säästänyt vaimokullan hermoja, kun minun ei ole tarvinnut kysellä häneltä kaikkia perusasioita vaikkapa aterimien käyttöjärjestyksestä…
Leif Färdingin valitut runot 1971 – 1984 Kasvojesi valossa. Löysin Färdingin runoista tyylin, josta olen onnistunut varastamaan omiin runoihin tiivistettyä syvyyttä.
Kuusikymmentäluvulla vanhempien – ja myöhemmin myös itse – torilta ostamat Outsiderin, eli Aarne Haapakosken, Pekka Lippos -kirjat, joiden seikkailujen tiimellyksessä kului tunti jos toinenkin. Lukutaito sai alkunsa ja karttui Lipposten mukana. Samalla tulivat ensimmäiset ajatukset, että näitä voisi itsekin kirjoitella. Lippos-kokoelma kasvoi aika mahtavaksi, mutta aikojen kuluessa kirjat ovat valitettavasti jonnekin kadonneet.
Mika Waltarin pääteoksena pidetty romaani Sinuhe egyptiläinen. Sain sen monta Joulua takaperin isältäni joululahjaksi. Kysymykseen, miksi se on tärkein lahjaksi saamani kirja, johtuu siitä, että se on järjettömän hyvä ja suomalainen mestariteos. Kirjaa ei voi lukea vain kerran. Tarina on historiallisesti todentuntuinen, vaikka Waltari ei ollut edes käynyt Egyptissä. Tarina on mukaansatempaava ja sitä on sävytetty sopivasti huumorilla.
Fantasia muutti elämän
Luin 70-luvulla 8-vuotiaana enolta lainaksi saamani ’Taru Sormusten Herrasta’-kirjan (1-3) lähes yhteen hengenvetoon. Istuin lukien kirjaa joitain päiviä täysin uppoutuneena Tolkienin maailmaan ja tutkin kirjassa olevia karttoja seikkailun edetessä.
Sen jälkeen en laskenut fantasia ja Sci-Fi kirjoja kädestäni, vaikka äiti onnistui väliin tuomaan Agatha Christien sarjat, jotka lukaisin palan painikkeeksi :).Hän kun ajatteli, että ”robottitarinat” saattavat vaikka hämmentää kehittyvän nuoren mielen ;).
Kirjat antoivat kallisarvoisen coping-mekanismi vaikeiden nuoruusvuosien yli.Useita lastenkirjoja pidin mukana vuosikymmeniä muistoina kaapin uumenissa.
Miehen mittainen mies. Martti Lindqvist.
Sain sen v. 1986, jolloin yksinhuoltajaisänä yritin 5 ja 7 -vuotiaiden poikien kanssa olla isä ja mies, enkä kummassakaan roolissa onnistunut kummoisesti. Kirjan viimeinen kappale: Kirje naiselle pelasti jouluni. Koko kirja antoi välineitä pitkälle seuraavaan vuoteen.
historiaa ja salatieteitä harrastavalle jännittävä lahja on Milorad Pavicin ”Kasaarisanakirja”.
jos on castanedat jo luettu on aika vilkaista kasaarien salaisuutta. pari iltaa menee mukavasti, koska ainakaan itse en voinut lopettaa lukemista ennen viimeisiä sivuja. kirja löytyy myös listalta ”kirja, joka muutti elämäni”, sillä melko tiukkaa tavaraa on luvassa.
uskallatko lukea?
Pikkunaisia, LM Montgomary <3
Aarteiden kirja, sain sen Joululahjaksi siskoltani. Luin sen moneen kertaan kannesta kanteen. Myöhemmin lahjoitin sen kummipojalleni ja nyt sitä lukee hänen lapsensa.
Sain Astrid Lingrenin Peppi Pitkätossu -kirjan 7-vuotislahjaksi. Peppi seikkaili kirjan lisäksi tuolloin myös televisiosarjassa ja elokuvissa.
Peppi oli koulukäynnin aloittavalle lapselle hyvä esimerkki omatoimisesta lapsesta ja muiden mielipiteistä riippumattomasta oman tiensä kulkijasta. Peppi huomioi ystävänsä sekä puolusti heikompia, vaikka olikin räväkkäpuheinen ja teki monenlaisia, aikuisten kannalta ei aina niin mukavia, tempauksia. Hän toimi kuitenkin aina sydämensä mukaan eikä murehtinut liikoja.
Peppi Pitkätossu -kirja innosti minut tutustumaan myös muuhun Astrid Lindgrenin tuotantoon sekä moniin muihin kirjoihin. Kirjasto sai minusta tuolloin innokkaan asiakkaan. Lukemisesta, ja myöhemmin myös kirjoittamisesta, tuli sen myötä rakas harrastukseni.
Lloyd Alexanderin Taran Vaeltaja, koska se sai aikoinaan minut kiinnostumaan fantasiasta.
Kalevala on ollut jostain syystä jo pienestä pitäen minulle hyvin merkityksellinen kirja. Keskikoulun ensimmäisellä luokalla sijoituin kolmanneksi lausuntakilpailussa 1960 ja siitä sain palkinnoksi Lasten Kultainen Kalevala nimisen kirjan, 3 osa Lemminkäisen seikkailut. Se on myös painettu vuonna 1960. Olin kouluaikana hyvin ilmeikkäästi ääneen lukeva oppilas ja luokkatoverit nauroivat minulle. Vähän se minua hävetti. Sain äidinkielestä hyvät arvosanat kuitenkin, joten taisin ihan oikeasti olla hauska. Tämän kirjan olen lukenut moneen kertaan ja siinä on ihastuttavia kuvia. Olen joutunut aina silloin tällöin esittämään runoja erilaisissa juhlatilaisuuksissa. Kalevalaa olen myös joskus lueskellutkin ihan omaksi huvikseni. On hieno asia, että meillä on oma kansalliseeppos. Se on historiansa lisäksi suuri runouden aarrekirstu, josta voi poimia melkein mihin vain tilaisuuteen sopivan runon. Arvostan Kalevalaa suurena kansallisena teoksena. Minulle se ei kouluaikana ollut pakkopullaa, vaan seikkailukirja.
Kirja on nimeltään Pandektes ,eli Antiokoksen tiivistelmä raamatusta 600-luvulta.
Ronja Ryövärintytär oli lapsena saatu lahja ja se näytti minulle minkälainen metsä on niille, jotka uskovat ja näkevät pintaa syvemmälle tässä maailmassa. Juuri tätä kykyä käytän nykyään omissa kirjoituksissani runoilijana. Kiehtova kirja on edelleen ja tarinassa on monikerroksellisuutta, sillä onhan se osoitus myös tosi ystävyyden ja rakkauden ylitsevuotavasta voimasta. Tarina kuin lasten oma Romeo ja Julia.
Sain mieheltäni joululahjaksi Miina Savolaisen kirjan Maailman kaunein tyttö muutama vuosi sitten. Aika oli itselleni henkisesti raskasta, joten voimauttava kirja oli ihana lahja. Lisäksi sain siitä innostusta ja innoketta valokuvaamiseen, jota harrastan. Kieja on kaikin puolin kaunis, mukava käsitellä ja ilo silmille.
Viisikko-sarjan kirjat olivat lapsuuteni suosikkeja, joita lainasin kirjastosta yhä uudestaan, kunnes isoisäni päätti hankkia ne minulle omaksi. Hänen ansiostaan pääsen viisikon kanssa seikkailemaan koska tahansa, joten kirjat ovat jääneet mieleen erityisinä.
Olin kirjojjen suurkuluttaja lapsena ja varhaisnuorena. Joka ikinen syntymä- ja nimipäivänä sain samanlaisen lahjan: kirjan ja ison suklaalevyn. Ah, onnea! Tuohon aikaan lempikirjailijani oli Enid Blyton, ja Viisikko-kirjan saaminen oli ihanaa! Onnekseni Blyton oli varsin tuottelias kirjailija.
Tärkein kirjani on enoltani 7-vuotiaana saamani paksu, lukollinen päiväkirja. Runoja kirjoittava ja iskelmiä sanoittava enoni johdatti näin minutkin kertaheitolla kirjoittamisen maailmaan. Ihmettelin kyllä ensin, mitä minun oikein kuuluu väkertää tuohon kankaalla päällystettyyn, juhlalliselta näyttävään opukseen, kunnes isosisko selvitti minulle päiväkirjan ideaa. Siitä lähtien olen kirjoittanut. Mutta mikäli päiväkirjaa ei laskettaisi tässä kilpailussa, niin sitten kyllä isosedältäni saamani Montgomeryn Pieni runotyttö -kirjat ovat tärkeimmät, samasta syystä. Vaikka minusta ei tullutkaan runoilijaa, niin muutoin Emilia oli monesti esikuvana.
Tuttavani, suosittu dekkarikirjailija kirjoitti minut mukaan kirjaansa. Hahmoni osoittautui varsinainaiseksi pelastavaksi enkeliksi. Teoksessa poliisit puhuivat tapuksesta keskenään seuraavaa: ”Joku nainen. Se lähti aamupäivällä sieneen Makkarajärven maastoon. Mies hoippui tuolta alikulkutunnelista vastaan. Se huitoi ja heilui ja mongersi jotain siansaksaa. Nainen pelästyi ja lähti juoksujalkaa paikalta. Parin tunnin päästä se tuli samaa reittiä takaisin täyden sienikorin kanssa. Mies makasi edelleen samassa paikassa ja samassa asennossa. silloin nainen ajatteli että kaverilla saattaaolla jotain tulehduksen tyyppistä. Se meni kotiinsa ja soitti sieltä hätäkeskusnumeroon.