Typografia antaa kirjoitetulle kielelle visuaalisen muodon: siellä missä on tekstiä, on myös typografiaa. Typografia on alun perin tarkoittanut kirjainmerkkien suunnittelua, mutta nykyään termi kattaa myös tekstiin, kirjainten asetteluun ja väritykseen liittyvän suunnittelun. Kirjasintyypin valinnan lisäksi sillä tarkoitetaan siis fonttikokoa, sanojen etäisyyttä toisistaan, lauseiden leveyttä, riviväliä sekä tekstin sijoittelua paperille. Hyvällä typografialla lukemisesta tehdään miellyttävää ja välitetään mielikuvia.
Kirjoissa pätevät tietyt typografiset säännönmukaisuudet, jotka on hyvä tuntea kirjan taittoa suunnitellessa. Tässä blogiartikkelissa annamme muutamia ohjeita, joiden avulla varmistat, että kirjasi sisällön ammattimaisen vaikutelman ja lukijoillesi vaivattoman lukukokemuksen.
Erilaiset lukutavat
Typografian tärkein tehtävä on varmistaa tekstin luettavuus, joten sitä mietittäessä lähtökohtana ovat lukijoiden tarpeet. Taittoa suunnitellessasi kannattaa siis miettiä seuraavia kysymyksiä: Kenelle teksti on kirjoitettu, kuinka sitä luetaan, ja millä tavoin sitä käytetään? Kirjan sisältö ja tarkoitus määrittävät ulkonäön ja erilaisten elementtien tehtävät, joten typografisissa valinnoissa kannattaa lähteä liikkeelle siitä, millä tavalla tekstiä luetaan.
- Pääteviivalliset kirjasimet auttavat silmiä pysymään oikealla rivillä. Useimpien romaanien taitossa käytetäänkin neutraaleja pääteviivallisia fontteja, esim. Garamond tai Times.
- Hyvä kirjasinkoko on yleensä noin 8-11 pt
- Noin 60-70 merkkiä/rivi
- Noin 30-40 riviä/sivu
- Erota yksittäisiä tekstiosioita toisistaan hillityillä väliotsikoilla
- Lukijan on helpompi hahmottaa sisältöä, kun tärkeimpiä kohtia nostetaan esille esim. lihavoinnilla, kursiivilla, KAPITAALEILLA jne.
Tekstipalstojen sijoittelu
Tekstipalsta on se tila sivulla, johon tulee tekstiä ja kuvia. Taittosuunnitelmassa tekstipalsta merkitään harmaalla. Esteettinen tekstipalstan sijoittelu luonnistuu noudattamalla seuraavaa perusohjetta: sisäreuna on pienempi kuin ylempi reuna, pienempi kuin ulkoreuna, pienempi kuin alareuna. Varmista kuitenkin, että sisäreuna on tarpeeksi leveä, jotta teksti ei katoa sidokseen.
Pidä huoli myös siitä, että tekstipalsta ja tyhjät kohdat ovat tasapainossa suhteessa toisiinsa. Tyhjät kohdat paperilla antavat silmän levätä ja rytmittävät lukemista, joten sivua ei kannata täyttää ääriään myöten tekstillä.
Typografisia perussääntöjä
Typografia kannattaa pitää mielessä jo kirjoittamisen aikana. Erityisesti seuraaviin perussääntöihin on syytä kiinnittää huomiota:
- Ajatusviiva (—) ja yhdysviiva (-) merkitsevät eri asioita, eikä niitä pitäisi sekoittaa toisiinsa. Mikäli Word ei lisää ajatusviivaa automaattisesti, se löytyy myös kohdasta ”lisää/Merkki/Erikoismerkit”.
- Erota heitto- ja puolilainausmerkit aksenteista. Heittomerkkiä käytetään kahden saman vokaalin välissä osoittamaan, että ne kuuluvat eri tavuihin (vaa’alla) ja puolilainausmerkkejä käytetään aina ’pareittain’. Aksentit taas osoittavat sanan painotusta tai ääntämistä (à la café).
- Yli kolmen perättäisen rivin lopussa tavutus ei näytä kauniilta, ja sitä tulisi välttää.
- Useamman kuin kahden eri fontin käyttö tekee tekstistä rauhattoman.
- Kahden samantyyppisen fontin käyttö ei ole suositeltavaa. Selkeämpää on käyttää pääteviivallista ja päätteetöntä fonttia.
- ISOILLA KIRJAIMILLA TAITETTU TEKSTI ON PIDEMMÄN PÄÄLLE VAIKEAA LUETTAVAA. KÄYTÄ ISOJA KIRJAIMIA TEHOKEINONA VAIN YKSITTÄISISSÄ SANOISSA TAI LYHYILLÄ RIVEILLÄ.