Kellari

Thomas Bernhard

Thomas Bernhardissa (1931-89) hänen kotimaallaan Itävallalla oli todellinen pirunpeilinsä. Laajassa tuotannossaan - kuutisenkymmentä teosta: romaaneja, runoutta, novelleja, näytelmiä - kulttikirjailijan asemaan noussut Bernhard suhtautui halveksuen kansalliseen identiteettiinsä; itävaltalaiseen luonteeseen, kulttuuri- ja yläluokan itsetyytyväisyyteen. Hän järjesti kirjallisia skandaaleja, jotta 'totuus erottuisi'. Nuorena Thomas Bernhard haaveili oopperalaulajan urasta, ja vakava musiikki oli hänelle tärkeää loppuun saakka. Teoksissaan hän irtautui proosan klassisesta muodosta muun muassa tuhoamalla kertomusta. Hän kirjoitti heijastuksia ja aavistuksia ja jätti kokonaisuuden abstraktiksi lukijalle. Hänelle realismia oli liike, joka tuottaa hengitysvaikeuksia niin kirjailijalle ja lukijalle, yksilöille kuin yhteiskunnille. Kellari on Bernhardin viisiosaisen omaelämäkerrallisen teossarjan toinen osa. Kun ensimmäinen osa Syy kuvaa nuoren Bernhardin kouluvuosien painajaista kotikaupungissaan Salzburgissa, Kellari vie 16-vuotiaan Thomasin oppipojaksi elintarvikeliikkeeseen lähiöön, jota asuttavat juopot, rikolliset ja muut syrjäytyneet. Thomas kohtaa liikkeen omistajassa henkistyneen ihmisen, joka avaa hänelle uudelleen oven jo menetetyksi kokemaansa tulevaisuuteen - ihmisläheisyyteen ja musiikkiin. Teoksessa nuori Bernhard vieroittaa itsensä aikaisemmasta elämästään - siitä kirjan alaotsikko Eine Entziehung (Vetäytyminen). Teos on tietoinen omaelämäkerralliseen kirjoittamiseen liittyvistä ongelmista ja syventää Bernhardin pohdiskelua mahdollisuudesta ilmaista se kaikkein vaikein, jota kukaan ei tunne - totuus.