Kivun alla

Kirjan ensimmäinen aukeama on hukuttaa minut aistihavaintoihin. Silmissäni välkehtii kuva kuvan perään ja pääni täyttyy kuvailuista. Ymmärrän heti, että minun on asetuttava kirjan tasolle - hengitettävä sen tahtiin, otettava sanat ja lauseet rauhassa haltuuni, jotta ne tavoittavat tajuntani riittävän hitaasti. Sitten voi yhteinen matkamme alkaa. Ja mikä matka se onkaan - on kuin kulkisin ennalta tuttuja polkuja, olen kuin unessa tai syvällä omissa muistoissani. Annan tarinan viedä.
(...)Kuinka teksti voi olla yhtä aikaa realistista ja samalla kauniin kuvailevaa, jopa himpun runollista, hellivää. Yhteen hetkeen sisältyy niin paljon. Luopumista ja turhautumista kuoleman odotukseen. Tällaisiin hetkiin lukijankin täytyy seisahtua, jotta ehtii nähdä kaiken. Aistia koko pysähtyneen hetken, jossa yhdistyvät loppumetrejään kulkevan ihmisen kehon viestit, toive kuoleman saapumisesta ja hyvästijättö. Tällaisia tilannetta tarkkailevia hetkiä on kirjassa paljon.(...)
Janiksen tarina on kaunistelematon, mutta kerronnassa ei sorruta ylilyönteihin. Kieli on sujuvaa ja siellä täällä tekstin lomassa on oivalluksia ja hauskoja sutkautuksia, jotka keventävät aihetta sen sanomaa heikentämättä. Vuoropuhelu on luontevaa ja kokonaisuus on hallittu. Lukijana mielenkiintoni pysyi helposti yllä koko kirjan pituisen matkan. Kirjailija on kuin ottanut Janiksen tarinan syliinsä ja sylin lämpimästä päästänyt sen ihmisten ilmoille. Tarinalla on juuret ja se kasvaa täyteen mittaansa juuri sopivan pituisena. Mitään ei puutu, mitään ei ole liikaa.(...)
Suosittelen kirjaa luettavaksi - kenelle tahansa, mutta erityisesti 50+ ikäisille kanssasisarille, joilta luultavimmin löytyy eniten ymmärrystä ja samaistumispintaa päähenkilön elämään tai aikalaiskuvaukseen - olipa perheessä samanlaisia ongelmia tai ei. Toisaalta, tarina on ajaton ja Janiksen lapsuus voisi sijoittua yhtä hyvin myös tähän päivään