Elämän virta

Elämän virta

Rauno Haapala

Kovakantinen

632 sivua

ISBN-13: 9789524987394

Kustantaja: Books on Demand

Julkaistu: 23.06.2008

Kieli: suomi

Värillinen sisältö: Ei

Arvostelu::
0%
49,45 €

sis. alv. / Toimituskulut

Heti saatavilla

Julkaise oma kirjasi!

Julkaise oma kirjasi BoD:n kautta painettuna kirjana ja e-kirjana.

Lue lisää
Virta on synnyttänyt elämää. Sen varrelle on syntynyt kulttuuri, elämä ja kylä. Elämä on kuin virta. Me kuljemme sen mukana ja niin kulkevat muut siinä mukanamme.
Sukuni vaiheita tutkiessani mietin samalla, mitä he ehkä tunsivat ja kuinka elivät. Mikä oli se yhteisö, johon he kuuluivat. Miten he kestivät suuren onnettomuuden, joka heitä kohtasi? Miksi opettajaa nuhdeltiin julkisesti? Miksi nimismies nöyryytti pastoria seurakunnan edessä? Miksi alttaritaulun Jeesus kohottaa maljaa? Miten kartanonomistajan perustaman koulun maallikkosaarnaajaopettaja vaikutti kyläyhteisössä? Minne katosi morsian mustissa vaunuissa? Mikä oli se elämänvirta, josta nämä lukuisat huomiot, suullisesti periytyneet kertomukset ja merkinnät dokumenteissa kertovat. Näistä kudelmista on syntynyt fiktiivinen tapahtumien verkko, joka on sitä elämän virtaa.
Kieli on se väline, jolla tästä kerrotaan. Tavallinen kansa käytti kieltä, murretta, joka on jo katoamassa, mutta joka on ollut itäuusmaalainen murre. Kartanoissa ja virkamieskunnassa puhuttiin paljolti ruotsia ja kansakouluopetus järjestettiin molemmilla kielillä. Myös läheisin kaupunki oli ruotsinkielinen.
Rauno Haapala

Rauno Haapala

Nään ma usein kaupungin.
Mun on kuin ois se jumalille luotu,
Mun koskaan sinne astua ei suotu,
Mut unessa sen tunnen kuitenkin.
(V.A. Koskenniemi, Valkeat kaupungit)

Niin pitkälle, kuin muistan, olen kirjoitellut tarinoita ja piirtänyt ja kuvittanut niitä. Lapsuuteni intiaanitarinoissa tavoittelin sitä ylväyttä, sankaruutta ja suurta yhteyttä olemassa olevaan, joka unissani näihin sankareihini liittyi. Kotini seiniä koristavat vieläkin jotkut intiaaneista maalaamani ja piirtämäni taulut. Ne olivat lapsuuteni ja nuoruuteni valkeita kaupunkeja.
Purjehtiessani noin kolme vuosikymmentä suomalaisessa saaristossa, yritin kokea sitä samaa saaristolaiselämän eristynyttä, armottoman luonnon ehdoilla koettua elämää, jota se joskus varmaankin on ollut. Henkeäsalpaavan kauniit, jylhät ja karut maisemat ovat yhä unissani ja joissakin maalauksissani läsnä.
Menneiden sukupolvien elämä ja kohtalo on kuin runon valkea kaupunki. Sinne voi unessa ja ajatuksissa kuvitella pääsevänsä, vaikkakin ”mun koskaan sinne astua ei suotu”. Sukututkijana kysyn usein mielessäni miksi, miten ja mitä hän mahtoi kokea ja tuntea.
Yli kolmikymmenvuotisen mieskuorotaipaleeni aikana olen kurkotellut sävelmaailman valkeisiin kaupunkeihin. Oopperamusiikin ja klassisen konserttimusiikin ystävänä ymmärrän, että sinne voisi päästä useitakin polkuja pitkin.
Ammattikoulutukseltani olen kauppatieteiden maisteri.

”Minun mieleni on niin kummallinen kuin meri kuutamolla.
En tahtois ma touhuun ihmisten, ja en tahtoisi yksin olla.” (Eino Leino)

Website: http://www.raunohaapala.com/

Päätalo-instituutin kirja-arvostelu

kesäkuuta 2009

"(...)Tarina ja tarinan juoksutus eteenpäin on verkkaisella ja viipyvällä tavalla sujuvaa ja johdonmukaista. Verkkaisuus tuo tekstiin vanhahtavaa, menneen maailman tunnelmaa, ajan patinaa, mikä on omalla tavallaan hyvin viehättävää. Itä-uusmaalaisen murteen käyttö repliikeissä tuntuu mukavalta ja luo autenttisuuden tuntua, vaikka murre olisikin lukijalle outoa. -Virta on synnyttänyt elämää ja kasvattanut yhteiskuntaa. Kirja seuraa suurten suomalaisten talojen kertomuksia. Rauno Haapala on monista sekalaisistakin tapahtumista kutonut romaanin verkon, jossa aihe on kuitenkin pysynyt järjestyksessä."

Kirjoita oma arvostelu
Kirjaudu sisään täällä kirjoittaaksesi arvostelun.