Jälkiviisasten kivi

Neliskanttinen palikka ei vieläkään
mahdu sisään kolmion muotoisesta reiästä,
mutta parempi olla luovuttamatta kuin jossitella,
sillä onhan tunnettua, että kun tarpeeksi kauas
taaksepäin kurkottaa, voi onnistua nappaamaan
aikansaeläneen tähdenlennon taivaalta.

Tässä valossa ei siis voida poissulkea
sitäkään mahdollisuutta, että kaikista
epätodennäköisyyslaskelmista huolimatta
ikealainen uusiotuhkimotarina olisi vielä jonakin
päivänä totisinta totta, ja Ruususen kenkä sopisi
sitkeän venytyksen tuloksena Vanhasen jalkaan.

Painava sana
on paikallaan vasta
kun se tulee jälkijunassa.

Tämä jälkiviisauden tiiliskivi osoittaa sormella
ihmisen synnynnäistä hidasälyisyyttä ja transformoi
sen proosan, aforismin ja huumorin keinoin kokonaisvaltaiseksi,
konditionaalisperfektiseksi oivallukseksi
siitä, mitä kaikkea olisit voinut tehdä toisin ilman
ihmisluontoon kiinteänä osana kuuluvia, ämpäripitkiä piuhoja.

Sen ohella teos avaa kryptisiä sanoja ja sanaisia arkkuja,
ruotii musiikin teoriaa, meteorologiaa, ostovimmaa,
Amorin nuolen lentorataa, sääntö-Suomea, ämpäripihin säästökohteita,
horoskooppeja, huomiohuorakulttuuria, marginaaleja muuttajia,
plus- ja miinusasteita, sanataiteilijan osaa, stereotyyppejä, Finnhittejä,
valtakunnallista politiikkaa ja globaaleja ympäristökysymyksiä,
sekä näyttää, miten sudenkuoppien yli tulisi hypätä,
jos se ei olisi liian myöhäistä.