Marian luut

MARIAN LUUT on puhtaasti fiktiivinen sukutarina. Oikeastaan se on peräti saaga, joka ajoittuu vuosille 1865 - 2015.
Kirjassa lyövät kättä etelä ja pohjoinen - entisaikain elämä ja nykyisyys. Luonnon keskellä elävät lappilaiset ja Stockmannin herkkuosaston asiakkaat, jotka ovat puhuneet kotikielenään ruotsia.

Historia ei ole lyhyt, vaikka meistä ihmisistä usein tuntuukin, että kaikki tapahtui juuri äsken.

Juuri äsken, Lapin Maria antoi Laestadiukselle synninpäästön.
Juuri äsken, Pajalan Maria katosi Torniojärven mökistä ja jäi mustasta jokiveneestä yksivuotiaan tyttärensä kanssa Nivasen rantaan.
Juuri äsken Ida-Maria survaisi punakahvaisen naistenpuukon kauppamiehen silmään.
Juuri äsken syntyi neljännen Marian äiti ja samana päivänä tehtiin Kemin edustalla suuri pirtutakavarikko.
Juuri äsken, oli Lapin sota, jonka vaikutuksesta Tornionjokivarren ihmisiin puhutaan vieläkin kuiskaten.
Juuri äsken, syntyi Martta, joka joutui etsimään vuosikymmeniä - ketä milloinkin.
Juuri äsken, katosi neljäs Maria, jota etsittiin koko kylän voimin. Eikä löydetty.
Juuri äsken Kemijoen latvavesien kylät jäivät tekoaltaiden alle ja nimettömät tonkopurot katosivat vedensäännöstelyn myötä.
Juuri äsken!
Marian luut on tarina ihmisistä ja ihmisyydestä. Se on tarina läheisväkivallasta ja keinoista pärjätä elämässä siitä huolimatta. Se kertoo myös koston kierteestä joka ulottuu kolmanteen ja neljänteen polveen. Osansa saavat myös Lapin sotaan ja "jobbaukseen" liittyvät tapahtumat, sekä rahanahneus ja sen seuraukset ihmisille ja ympäristölle.

Jokainen ihminen on tarina, joka ansaitsee tulla kerrotuksi ja jokaisella tarinalla on ainakin yksi kuulija, jonka elämään se tekee vaikutuksen. Niinpä maailman Mariat ja Martat ansaitsevat hekin tulla tarinoiksi, samoin kuin Matteus Markus ja Johannes. Lea ja Raakel. Luka.