Lumottu lehmus

Vanhan kaupungin kuvailu on eläväistä ja kaupungin liikenteen ja ihmiset pystyy näkemään sielunsa silmin. Mystiset osuudet istuvat tarinaan, eivätkä aiheuta lukijalle vieraantumisen tunnetta. Tarina Räpylä-Niemisen kaipuusta vedenhaltioiden valtakuntaan ja hänen kokemuksensa erilaisuudesta olivat kirjan koskettavinta antia. On vaikea sopeutua elämään ihmisten joukossa, kun sydän sanoo kodin olevan aivan muualla. Toisten ihmisten reaktiot ja suhtautuminen Räpylään eivät helpota tätä sopeutumista. Räpylä viettääkin suurimman osan ajastaan rannalla katsellen merelle päin, josko haltiahauki vielä tulisi hänen luokseen ja johdattaisi hänet hänen oikeaan kotiinsa.

Lumottu lehmus toimii itsenäisenä kirjana oikein hyvin. Lukukokemusta ei haittaa, vaikka edelliset osat olisivat lukematta. Kuvaus Tuomaksen hevosen etsinnästä, Annin haparoinnista seurustelun maailmassa ja nuorten pärjääminen itsekseen olivat hyviä teemoja, joista lukeminen oli mielenkiintoista.

Lumottu lehmus on sanalla sanoen lumoava kirja. Siinä yhdistyy historialliset faktat ja fiktio erottamattomaksi kokonaisuudeksi. (...) Kirjassa kuitenkin huomioidaan ihailtavan tarkkaan päähenkilöiden ajatuksia ja tunteita. Monissa nuortenromaaneissa nämä ohitetaan olankohautuksella.

Toivola kuitenkin porautuu myös Tuomaksen ja Annin mielenliikkeisiin, jotka liikkuvat historiallisen hengen mukaan kouluttamattomien maalaisten asioissa. Erityisen kiinnostavaa on päähenkilöiden alkava romanssi.