Kiitetyn saksalaisen ihmiskuvaajan kertomuksia erilaisista ihmiskohtaloista kahta puolta suurta muuria. Se todellisuus, mikä toisella puolella tuntuu monista heistä vankeudelta, onkin vain ulkoisesti erilaista toisella puolella. Kyse on itäsaksalaisen arjen veristen tuntojen ja ruusuisten mielikuvien ja kuvitellun unelmatoden riisuuntumisesta vapaassa lännessä; mikään ei ole elämää kummempaa tapahtuessaan. Kokoelman kertomukset ovat kiihkeästi elettyjä kuvauksia arkipäivän haaksirikoista ja heräämistä muistuttavista onnettomuuksista, joista ainoa tie toipua on tosiasioiden hyväksyminen: kaikesta huolimatta on ennen kaikkea elettävä, jotta oppii elämään. Kokoelman ihmisiä yhdistää maantieteellinen lähtökohta - Mulde-joen laakso sillä väärällä puolella.
Daniela Krien on vuonna 1975 syntynyt saksalainen kirjailija. Hän varttui Jenassa ja Vogtlandissa, entisessä DDR:ssä, ja muutti vuonna 1999 Leipzigiin, jossa opiskeli kulttuuriantropologiaa, viestintää ja media-alaa ja työskenteli leikkaajana taiteilijadokumentteihin erikoistuneessa tuotantoyhtiössä. Vuonna 2011 ilmestyi hänen esikoisteoksensa Irgendwann werden wir uns alles erzählen (Graf Verlag, München - Joskus kerromme toisillemme kaiken, suomennos: Ilona Nykyri, Gummerus, 2014). Toinen suomennettu teos Rakkaus tositilanteessa (suomennos: Olli Sarrivaara, LURRA Editions, 2020, Die Liebe im Ernstfall, Diogenes Verlag, 2019) on kuvaus DDR:ssä lapsuutensa ja nuoruutensa viettäneen viiden keski-ikäistyvän naisen elämien leikkauspisteestä. Naiset asuvat Leipzigissa, yhdistyneessä Saksassa. Kukin heistä kohtaa tahoillaan, eri ammateissaan ja yksityiselämissään, mahdottomuuden sovittaa yhteen henkilökohtaiset tarpeensa ja unelmansa oikeasta elämästä ja roolimallit, joita aikamme tarjoaa niin perhe-elämän kuin sosiaalisen elämän suhteen. Välillisesti toistensa kohtaloihin kytkeytyen naiset tekevät tahoillaan ratkaisuja, joihin heidän äitinsä eivät olisi heitä koskaan neuvoneet, ja seuraukset ovat vain muodollisesti ne perinteiset; mm. avioero, ei-toivottu raskaus, kuoleman tuoma suru, uskottomuus. Muldental - kymmenen kertomusta (Muldental - Zehn Geschichten, Graf Verlag, 2014), toi kirjailijalle Nicholas Born -palkinnon. Teoksen nyt suomeksi ilmestyvä laajennettu laitos (Muldental, Diogenes, 2020) on kertomuskokoelma ihmisten kohtaloista ja tilanteista, joissa välittyvät elämän veriset tunnot ja ruusuiset mielikuvat molemmin puolin muuria. Itäsaksalainen vapauden kuvitelma saa syviä kolhuja länsisaksalaisen realismin myötä. Se, mikä idästä katsoen tuntui vapaudelta lännessä, ei koettuna ole sen kummempaa vapautta kuin se mikä tuntui vankeudelta idässä. Kyse on unelmatoden riisuuntumisesta; mikään ei ole elämää kummempaa tapahtuessaan. Teoksen kertomukset ovat kiihkeästi elettyjä kuvauksia arkipäivän haaksirikoista ja heräämistä muistuttavista onnettomuuksista, joista ainoa tie toipua on tosiasioiden hyväksyminen: kaikesta huolimatta on ennen kaikkea elettävä, jotta oppisi elämään.
Kirjasta ei ole ilmestynyt lehdistöarvosteluja.