Skip to the end of the images gallery Vaihda navigointi
Skip to the beginning of the images gallery Vaihda navigointi
Sotasankareita - vai Marskin ritareita
Historia, uskonto & humanistiset tieteet
Kovakantinen
360 sivua
ISBN-13: 9789519632476
Kustantaja: Vaasan Yritysinformaatio Oy
Julkaistu: 29.06.2020
Kieli: suomi
Värillinen sisältö: Ei
39,90 €
sis. alv. / Toimituskulut
Mannerheim-risti myönnettiin sotilaille erinomaisen urheuden, taistellen saavutettujen erittäin tärkeiden tulosten tai erikoisen ansiokkaasti johdettujen sotatoimien palkitsemiseksi. Marsalkka Mannerheim piti tärkeänä, että risti voitiin myöntää sotilaalle sotilasarvosta riippumatta, joten sen saattoi saada yhtä hyvin sotamies kuin kenraali. Mannerheim piti ristin myöntämisen perusteet poikkeuksellisen vaativina, minkä ansiosta rististä tuli arvostettu ja haluttu kunniamerkki. Mannerheim-ristin ritariksi nimitettiinkin vain 191 sotasankaria, jotka muodostivat kiinteän veljeskunnan.
Mannerheim-ristiä esitettiin sadoille sotilaille, joista useimmat karsiutuivat arvioinnin edetessä. Esitysten hylkäämisen syitä on pohdittu julkisuudessa, mutta suuri osa syistä on jäänyt selvittämättä, sillä Marski ei ole enää vastaamassa kysymyksiin. Kirjassa esitellään ensin Mannerheim-ristin ritareiden nimittämisen vaiheet ja keskeiset toimijat, jotka käsittelivät joukko-osastojen tekemiä esityksiä Mikkelin Päämajassa. Nämä toimijat olivat komentoesikunnan päällikkö Tuompo, puolustusministeri Walden ja marsalkka Mannerheim. Mannerheim oli nimitetty Vapaudenristin ritarikunnan elinikäiseksi suurmestariksi ja hän teki lopullisen päätöksen kunniamerkin myöntämisestä. Tuompo ja Walden olivat ritarikunnan hallituksen jäseniä.
Kirjassa tarkastellaan myös komentoesikunnan päällikön Mannerheimille tekemiä ritariesityksiä, joita ylipäällikkö ei hyväksynyt, ja pohditaan mahdollisia syitä, jotka johtivat esitysten hylkäämiseen. Lisäksi kirjassa perehdytään tarkemmin seitsemästä sotasankarista tehtyihin ristiesityksiin ja niiden hylkäämisen syihin. Nämä sotasankarit ovat Aulis Iisalo, Alfons Almi, Elof Roschier, Vladimir Marmo, Kai Savonjousi, Harry Järv ja Martti Teräsalmi. He edustivat eri aselajeja ja eri sotilasarvoja, kuten nimitetytkin Mannerheim-ristin ritarit. Heitä ei kuitenkaan jostakin syystä vihitty arvostetun veljeskunnan jäseniksi.
Mannerheim-ristiä esitettiin sadoille sotilaille, joista useimmat karsiutuivat arvioinnin edetessä. Esitysten hylkäämisen syitä on pohdittu julkisuudessa, mutta suuri osa syistä on jäänyt selvittämättä, sillä Marski ei ole enää vastaamassa kysymyksiin. Kirjassa esitellään ensin Mannerheim-ristin ritareiden nimittämisen vaiheet ja keskeiset toimijat, jotka käsittelivät joukko-osastojen tekemiä esityksiä Mikkelin Päämajassa. Nämä toimijat olivat komentoesikunnan päällikkö Tuompo, puolustusministeri Walden ja marsalkka Mannerheim. Mannerheim oli nimitetty Vapaudenristin ritarikunnan elinikäiseksi suurmestariksi ja hän teki lopullisen päätöksen kunniamerkin myöntämisestä. Tuompo ja Walden olivat ritarikunnan hallituksen jäseniä.
Kirjassa tarkastellaan myös komentoesikunnan päällikön Mannerheimille tekemiä ritariesityksiä, joita ylipäällikkö ei hyväksynyt, ja pohditaan mahdollisia syitä, jotka johtivat esitysten hylkäämiseen. Lisäksi kirjassa perehdytään tarkemmin seitsemästä sotasankarista tehtyihin ristiesityksiin ja niiden hylkäämisen syihin. Nämä sotasankarit ovat Aulis Iisalo, Alfons Almi, Elof Roschier, Vladimir Marmo, Kai Savonjousi, Harry Järv ja Martti Teräsalmi. He edustivat eri aselajeja ja eri sotilasarvoja, kuten nimitetytkin Mannerheim-ristin ritarit. Heitä ei kuitenkaan jostakin syystä vihitty arvostetun veljeskunnan jäseniksi.
Kirjoita oma arvostelu
Miksi yhdestä tuli ritari ja toisesta ei?
Kenttäpostia -lehti, Sakari Martimomaaliskuuta 2020
Mannerheim-ristin kunniamerkin nimen
tunnistavat varmaan useimmat ilman sotahistoriallista perehtyneisyyttäkin. Sen sijaan tarinat erityisesti kunniamerkkiesityksistä,
jotka eivät johtaneet ristin myöntöön, ovat
harvinaista mutta sangen mielenkiintoista
ja ajatuksia herättävää luettavaa.
Professori emer. Erkki Kalervo Laitinen
on tutkinut, miten Mannerheim-risti syntyi,
sekä miten sen hakeminen ja myöntäminen
organisoitiin. Kirjassaan ”Sotasankareita
– vai Marskin ritareita”, Laitinen keskittyy
mielenkiintoisesti niihin kunniamerkkihakemuksiin, jotka eivät johtaneet Mannerheim-ristin myöntämiseen. Joukoissa tehtyjen esikarsintojen jälkeen Päämajassa hylättiin 104 hakemusta, kun ristejä myönnettiin 191 kappaletta.
Kirjassa kuvataan hyvin niitä perusteita,
miksi risti jäi myöntämättä. Inhimillinen
tekijäkin on aina päätöksissä mukana, sillä ihmiset, tässä kohtaa Suomen Marsalkka
Mannerheim itse, tekevät lopulta päätökset.
Usein päätös myötäili valmistelijoiden, kenraaleiden Rudof Walden ja Viljo Tuompo, suosituksia. Aina näin ei kuitenkaan käynyt, ja Laitinen onkin muun muassa löytänyt tiettyä korrelaatiota marsalkan kulloisenkin fyysiseen kunnon ja päätösten kesken. Esimerkiksi keuhkokuumeen uuvuttaneelta
marsalkalta sai kieltäviä päätöksiä ilmeisesti
useammin kuin normaalioloissa.
Kaiken kaikkiaan Mannerheim-ristin
hakujärjestelmä toimi ilmeisen hyvin, ja
päätökset olivat niin oikeita kuin sodan
melskeissä voidaan kohtuudella vaatia. Hakuehdot olivat riittävän selkeät ja yksityiskohtaiset.
Kirjan jälkimmäinen puolisko käsittelee
seitsemää hylättyä esimerkkitapausta. Tarinat ovat uskomattomia sotilaallisen urheuden ja taidon kuvauksia, ja kuitenkin lopulta ymmärrettävistäkin syistä kunniamerkki jäi näille sankarityön tekijöille myöntämättä. Tämä vain kirkastaa myöntävän päätöksen saaneiden kunniaa.